Upean reissun kotimatkaosuus alkoi. Suuntasin kohti Vuokattia josta yövyn vielä kertaalleen kun ei jaksa/viitsi ajella niin pitkiä matkoja yhtenä päivänä. 

Samalla pysähdyin aivan matkan varrella olevaan Ranuan eläinpuistoon, mikä oli ihan jees, vaikka tavallaan säälittääkin se että isoilla eläimillä joiden luontainen reviiri on melkoinen on käytössään pieni tila.

Huikean onnistunut pohjoisen rundi edennyt Ounasvaaralle ja Rovaniemelle. Vuorossa  kauniiden maisemien lisäksi hiukan kulttuuria Arktikumista jossa oli huikean hieno näyttely ja itse rakennuskin on mahtava.

Laplandhotel Sky Ounasvaara on huikea. Mulla luxuskämppä jossa sauna mistä näkee ison lasiseinän läpi kämppään ja sitä kautta ulos metsään. Kämpän ulkoikkuna on melkeen seinän kokoinen. Aamupala hotellin näköalaravintolassa kerrassaan huikea. Kaikkea oli liikaa, kauniisti aseteltu ja hyvä kahvi tarjoillaan pannussa pöytään. Näin!

Matka jatkunut tunturilta toiselle. Nyt Pyhätunturilla. Täällä olen ollut aiemminkin mutta aika mykistävä tämä on edelleen. Hieno paikka kertakaikkiaan ja koko reissukin on sujunut vielä paremmin mitä uskalsin ikinä odottaa.

Majoitus täällä Pyhällä hiukan samantyyppisessä kaksiossa/apartmentissa mitä Sallassakin. Tähän hotelli Pyhätunturin ympärille on kasvanut oikea "alppikylä" ja näitä apartment taloja on vaikka millä mitalla.

Reissu jatkuu huikeissa Sallan maisemissa. 

Todella kiva ja hyvä majoitus HolidayClub Sallassa. Luulin, että nuo on vain jollekin jäsenille, mutta toimii näköjään "hotellinakin". Täysin uusi kaksio lasitetulla parvekkeella suoraan tunturin juurella.

Päivä oli ilman suhteen harmaa, mutta kaiken muun osalta kaikkea muuta kuin harmaa. Kun en ollut varma alkaako se satamaan vai ei niin lähdin varmuuden vuoksi heti aamupalan jälkeen ajelemaan Kiutakönkäälle, jonne ei ollut mökiltä matkaa kuin noin 20 minsaa.

Nyt ollaan just sen verran pohjoisessa, että enää ei voi tyhjillä teillä ajaa puolhuolimattomasti maisemia ihaillen kun täällä nuo paikalliset asukkaat (lue porot) valtaavat tien ihan minkä mutkan jälkeen tahansa. Siinä ne parhaimmillaan seisoo tai makaa keskellä tietä ja mulkoilee, että mitä sä teet mun maillani. 

Mä oon ollut joskus kerran aikaisemmin Kiutakönkäällä mut en muistanut että se oli näin huikea. Kylläpä sitä tunsikin taas itsensä pieneksi ja vaatimattomaksi.